Life is life

Vaihtovuosi tuo kaikkea uutta mukanaan kuten kavereita, uuden perheen, nähtävyyksiä, arkielämää, uuden kielen, kokemuksia ja kaikkea mitä ei ei osaa kuvitella/ osaa odottaa. Hetkistä pitää ottaa kaikki irti ja elää päivä kerrallaan. Pienetkin asiat voi olla unohtumattomia. Tarttee ite olla rohkee ja osata tehdä virheitä.

Elämä täällä menee rennosti ja huolettomasti. Kavereita oon saanu ja espanjakin alkaa sujuun jonkin verran. Yks päivä koulussa oli vähän niinku "science fare" tai monet oppilaista esitteli töitään ja projekteja. Päiän nimi oli "Rubino te muestra", kouluni nimi on rubino ja te muestra= näyttää, helpommin sanottuna päivän nimi oli "Rubino näyttää". Koulupukuni on musta paita ja farkut.  Päivä oli helppo sillä normi koulutunteja ei ollu, pidimme hauskaa, katselimme omia ja muiden töitä ja pidimme kuvaussession. Tässä vähän kuvia mitä oon tehny viime aikoina ja kavereitani.

                    

 

Täälläpäin oon blondi!!

Pompin joka päivä ilosta!!

2kk

Aika tuntuu menevän nopeesti ja tapahtumarikkaasti. Nyt oon ollu täällä toisella puolen maailmaa jo 2kk. Tänä aikana oon päässy tanssimaan cumbiaa, syömään uusia asioita, käymään ihanissa paikoissa, saamaan kavereita, oppinu sopeutuun ja itsenäistyyn, näkeen asioita eri näkökulmista, kertonut moneen otteeseen että ei me asuta ikuisessa talvessa😂😂,  saanu itsevarmuutta ja tehnyt niin paljon uusia asioita.

En voi ootta mitä kaikkee tuun tekeen seuraavina kuukausina. Elämä ei kuitenkaan oo mitään ruusuilla tansimista, yksisarvisia hattaroissa, keijuja kaikkialla ja glitteriä aina. On hyviä päiviä ja huonoja, niiku kaikilla. Voin kertoo että väsymys on jatkuvaa ainakin mun kohalla, ei tunnu ikinä että nukun tarpeeks, kolmella kielellä ajattelu vie voimia. Päätin vähän aika sitten ajatella vaan espanjaks ja enkuks,mut huomasinkin ajattelevani asioita espanjaks kun multa kysyttiin kysymyksii. Sitä tunnetta en osaa pistää sanoiks mut olin myöskin niin onnellinen siinä tilanteessa. Tuntu siltä että voin ehkä osata tän kielen vaihtovuoden lopussa. Mun perhe hankki neljännen koiran mut se katos eilen ja että se tunne oli kauhee kun pikkunen koira jonka oot tuntenu vasta pari viikko katoo. En ollu huomannukkaan kuinka kiintyny olin Everestiin. (🐶Koiran nimi on Everest) Tänään sitä sit host maman kaa mentiin jakeleen lehtisii Everestistä ja kyseltiin naapureilta oliko kukaan nähny sitä. Hyvii päivii on paljon ja musta on tullu ihminen joka on pelkkää hymyy( melki aina ). Ainakaan vielä ei oo tullu koti-ikävä tai mitään haluu ees mennä takas ( kuulostaa kauheelta mut niin se vaan on ). Täällä elämä on hyvin ( oli se suomessakin ) ja elämä on elämää. Lähen parin viikon päästä YFUn leirille San Gregorio de Polancoon. Oon innoissani näkeväni uusii paikkoi ja ottaan kuvii jotta muistan tän vuoden aina. Täällä on tulossa oppilailla Parciales nimiset kokeet, toisin sanoen puoli vuotis kokeet jokaisesta aineesta. Luettava määrä kokeisiin näyttää isolta ja kokeita pidetään melki joka päivä tai jokatoinen päivä lokakuun lopusta alkaen. En tiiä mihin kaikkiin osallistun.

Yritän päivitellä useammin tästä eteenpäin ja ainut asia mitä osaan/pystyn/haluun sanoo tässä kohassa vaihto-vuotta on että se on niin sen arvosta!! Oon niin onnellinen ja kiitollinen joka päivä tästä mahollisuudesta viettää vuosi toisessa maassa, kulttuurissa ja ymmärtää miks jotkut asiat tehään eri tavalla.