2kk

Aika tuntuu menevän nopeesti ja tapahtumarikkaasti. Nyt oon ollu täällä toisella puolen maailmaa jo 2kk. Tänä aikana oon päässy tanssimaan cumbiaa, syömään uusia asioita, käymään ihanissa paikoissa, saamaan kavereita, oppinu sopeutuun ja itsenäistyyn, näkeen asioita eri näkökulmista, kertonut moneen otteeseen että ei me asuta ikuisessa talvessa😂😂,  saanu itsevarmuutta ja tehnyt niin paljon uusia asioita.

En voi ootta mitä kaikkee tuun tekeen seuraavina kuukausina. Elämä ei kuitenkaan oo mitään ruusuilla tansimista, yksisarvisia hattaroissa, keijuja kaikkialla ja glitteriä aina. On hyviä päiviä ja huonoja, niiku kaikilla. Voin kertoo että väsymys on jatkuvaa ainakin mun kohalla, ei tunnu ikinä että nukun tarpeeks, kolmella kielellä ajattelu vie voimia. Päätin vähän aika sitten ajatella vaan espanjaks ja enkuks,mut huomasinkin ajattelevani asioita espanjaks kun multa kysyttiin kysymyksii. Sitä tunnetta en osaa pistää sanoiks mut olin myöskin niin onnellinen siinä tilanteessa. Tuntu siltä että voin ehkä osata tän kielen vaihtovuoden lopussa. Mun perhe hankki neljännen koiran mut se katos eilen ja että se tunne oli kauhee kun pikkunen koira jonka oot tuntenu vasta pari viikko katoo. En ollu huomannukkaan kuinka kiintyny olin Everestiin. (🐶Koiran nimi on Everest) Tänään sitä sit host maman kaa mentiin jakeleen lehtisii Everestistä ja kyseltiin naapureilta oliko kukaan nähny sitä. Hyvii päivii on paljon ja musta on tullu ihminen joka on pelkkää hymyy( melki aina ). Ainakaan vielä ei oo tullu koti-ikävä tai mitään haluu ees mennä takas ( kuulostaa kauheelta mut niin se vaan on ). Täällä elämä on hyvin ( oli se suomessakin ) ja elämä on elämää. Lähen parin viikon päästä YFUn leirille San Gregorio de Polancoon. Oon innoissani näkeväni uusii paikkoi ja ottaan kuvii jotta muistan tän vuoden aina. Täällä on tulossa oppilailla Parciales nimiset kokeet, toisin sanoen puoli vuotis kokeet jokaisesta aineesta. Luettava määrä kokeisiin näyttää isolta ja kokeita pidetään melki joka päivä tai jokatoinen päivä lokakuun lopusta alkaen. En tiiä mihin kaikkiin osallistun.

Yritän päivitellä useammin tästä eteenpäin ja ainut asia mitä osaan/pystyn/haluun sanoo tässä kohassa vaihto-vuotta on että se on niin sen arvosta!! Oon niin onnellinen ja kiitollinen joka päivä tästä mahollisuudesta viettää vuosi toisessa maassa, kulttuurissa ja ymmärtää miks jotkut asiat tehään eri tavalla.

Montevideo

Eilen mentiin host maman kaa Uruguayn pääkaupunkiin Montevideoon. Montevideossa asuu yli miljoona ihmistä ja 1/3 koko maan ihmisistä. Lähettiin Duraznosta 6:45 ja matkassa kesti pari tuntii pääkaupunkiin.

Montevideo on täynnä erilaisuuksia joka muodossa. Uutta ja vanhaa arkkitehtuuria yhdistettynä on saatu upea kaupunki. Monipuolisuus pääkaupungissa näkyy selvästi jokaiselle. Suurkaupungissa on paljon kaunista, isoa ja hienoa, mutta myös pari huonoa puolta. Montevideo on vaarallinen kaupunki koonsa takia ja erittäin likainen myöskin. Jos nuo asiat pystyy sivuuttaan, kaupunki on upea ja jokaiselle löytyy jotain kiinnostavaa.

                                         
                                                  Tässä on vähän kuvii Montevideosta.

                                             Uusia ja vanhoja rakennuksia näkyy kaikkialla

                                          Montevideolaisia roskiksia ja suuri kerrostalo

( Vähän niinku Tullintori Tampereella )

 

                                         Montevideossa näkyy paljon tiilirakennuksia

                                                                       Katutaidetta

                                                              Vanhoja rakennuksia

                                                     
                                                            Montevideolaisia takseja

Kulinaari kokemus

Eilen illalliseks syötiin lihaa, yllätys yllätys. Liha täällä on parempaa ku suomessa. Takassa host isäni valmisti kaiken näkösii lihanpaloja. Niitä kun vähän katto tarkemmin huomas ettei noi kyl oo mitään filettä tai asadoa. No sit host isä alko leikkaan ekaa lihanpalaa ja huomaan et se on pienen munuaisen näkönen, siinä kohtaa tuli vähän epävarma olo. No se meni ohi nopeesti kun muistin että oon luvannu ittelleni olla enemmään spontaanimpi tän vuoden aikana ja tehä paljon uusia asioita. Kerroin etten oo aikasemmin syöny mitään sisäelimii ja host perheeni oli et jos oksettaa tai et tykkää sylje pois. Mut ois kiva jos maistaisit ees vähän ja kerrotaan mitä oot syöny maistamisen jälkeen. Sain myös leipää ja Sprite limuu viereeni jos en tykkää tai tulee huono olo, koko tilanne oli vähän jännittävä mut mun host perhe teki siitä hauskan ja naurutäytteisen kokomuksen.

No long story short päädyin munuaisten lisäks maistaan sydäntä, suolistoo, maksaa ja jotain muuta josta en oo varma. Kaikki liha oli lehmää. Voin sanoo helposti et vaihtari kokemuksii tulee lisää joka päivä ja uudet asiat ei jännitä tai pelota niin paljoo kun suomessa ennen vaihto-vuoteni alkua.

Kuvia

Elämä on todella tapahtumarikasta täällä ja unohdan välillä mitä oon ees tehny. Kuvia kyllä tulee otettua paljon ja ne auttaa muistaan mitä oon tehny. Tässä on vähän kuvia viimeviikoilta ja päiviltä. 

Tervetuloa Duraznoon!!

Tältä näyttää kyltit,kävelytiet ja katukuva

                Keskusaukio Sarandini
 

                                                       Keskusaukio Independencia
                                             ( Monumentissa lukee Cristobal Colon )

                                                          Parque de la Hispanidad
                                                    ( Iso luonnonpuisto Duraznossa )

Appelsiini varkaissa

( Käytiin host maman kanssa naapurin pihasta hakeen appelssiineja, luvalla!! )

                                              Uusien kavereiden kanssa viikonloppuna!!

Duraznoon tutustumista

Ystävyyksiä voi tehdä sosiaalisessa mediassa, varsinkin jos kieli tuottaa vaikeuksia. Toissapäivänä siis tapasin ihmisiä jotka olin nähnyt koulussa, olin tutustunut nopeasti yhtenä päivänä ja olivat naapurini kavereita. Sovimme Snapchatissä, että tapaisimme plazalla ja niin teimmekin. Host mama vei mut plazalle, autossa rupesin jännittään mutta se meni nopeesti ohi. Jotnkin se jännitys hävis ja menin ilosena plazalle.

Sovittiin plazalla tapaaminen 16.00 ja siitä sitten lähettiin yhessä jäätelökahvilaan. Siinä sit mietin mitä ottaa näin laktoosi ongelmaisena, onneks sieltä löyty sorbetti jäätelöö. Olin valmis maksaan omani kun olin saanu jätskini mut yks pojista tarjos mulle ja parille muulle. Jäätelökahvilassa juteltiin yleisistä asioita ja tutustuttiin lisää.

Sitten osa lähti, koska ei voinu olla pidempään, mä ja neljä muuta lähettiin kierteleen kaupunkii ja opin tunteen tärkeitä paikkoja nuorille tässä kaupungissa. Lähettiin jäätelökahvilasta käveleen vaan eikä oikeen suuntaa ollu päätetty. Päädyttin 7 nimisen klubin eteen jossa nuoret käy viikonloppusin tanssiin ja viettään aikaa, huomattiin et ovi oli auki ja pojat koputti oveen. Omistaja tuli avaan ja ne kysy saataisko me näyttää klubia tälle suomalaiselle vaihtarille. Omistaja päästi meijät sisään ja mulle näytettiin missä on bändien lava, vip alue, k-18 alue ja missä on dj. Koska ollaan kaikki alle 18 v. ei päästäis iltasin k-18 aluelle mut nyt päiväseltään kun klubi oli tyhjä ne halus ikuistaa sen hetken kun alaikäset on aikuisten alueella, luonnollisesti ottamalla kuvan snapchatiin. Klubin jälkeen mentiin avenidalle ja se olikin veden vallassa koska täällä on satanu paljon viime päivinä.

                                      

                                                       Avenida Winston Churchill

No siitäkin pitää ottaa kuvii ja ikuistaa hetki. Iltapäivän aikana kuulin niin paljon uusia sanoja että melki kaikki on jo hävinny mielestä. Avenidalta jatkettiin matkaa ja mulle esiteltiin muita paikkoja. Päädyttiin koululle ja siinä kohtaa monet oli jo lähteny jonkin syyn takia ja meitä oli pieni ryhmä jäljellä. Miltäköhän näyttää yksi eurooppalainen tyttö ja kolme lattari poikaa muille?😂😂 Mentiin siitä sit puistoon ja juteltiin paljon laidasta laitaan asioita. Sit rupes tuleen kylmä ja mentiin yhen kaverin asunnolle, se asuu pienkerrostalossa ja nillä on katto jonne pääsee tikkaita pitkin. Olin päättänyt ennen lähtöä olla spontaanimpi ja tehdä uusia asioita joten menimme katolle. Kiipeäminen oli hirveää mutta pääsin katolle ja näkymä oli upea, aurinko oli alkamassa laskeen ja taivas oli vaaleanpunainen. Katolla juttelimme lisää peloista ja matkustamisesta. Kuviakin tuli otettua. Sitten joskus 19.10 jälkeen päätin et nyt ois hyvä aika mennä kotiin, koska alko tuleen liian kylmä. Alas päin tuleminen oli pelottavaa kans mut selvisin hengissä ja kiipeeminen oli näkymän arvonen moninkertaisesti.

Eka koulupäivä vol. 2

Kuten oon kertonu täälläpäin maailmaa suunnitelmat muuttuu ja kaikkee tapahtuu. Viime perjantaina sain kuulla, että vaihtaisin luokkaa koulussa. Mitään dramaattista tai huonoa ei tapahtunu vanhassa luokassani, mutta koulu päätti vaihtaa mut "aktiivisempaan", yhtenäisempään ja avoimempaan luokkaan. Täällä oon nelos luokalla jossa on -00 ja -01 syntyneitä oppilaita. Aikaisemmin olin 4*3 luokalla ja nyt 4*7 luokalla. 

Tänään siis oli eka koulupäiväni uudessa luokassa. Aamulla koulun "koulun välkkäkellon painaja/papereiden hoitaja/oppilaiten asioiden hoitaja/ en tiiä mitä se oikeesti tekee" ihminen näytti mulle missä on uus luokkani. Jäin sit siihen luokan lähellä olevaalle penkille oottelen ett tunti alkais. Käytävällä ei ollut paljoo ihmisii koska menin aikaseen tänään. Sit yhtäkkii kuus tai seittemän mua vanhempaa tyttöö tuli puhunn mulle ja kyseleen kysymyksii. Ne kerto nimensä ja halus toivottaa mut tervetulleeks uuteen kouluun, koska näki kun se kolun "oppilaiden asioiden hoitaja/en likeesti tiiä mikä sen nimi olis suomeks" mies ohjas mut uuteen luokkaan. En sit siinä tilanteessa viittiny sanoo että oon ollu koulussa jo 9 päivää. 😊😂😂

Kun ne erittäin mukavat vitos luokan tytöt meni luokkaansa. Mun uudet luokkalaiset tuli esittäytymään ja puhuun mukavii. Siinä ei sit keritty 5 min enempää puhuun ku ope tuli. Kun tunti alko menin luokkaan pääpyörällä minne istua. Oppilaita vaan tuli ovesta sisään ja heitä on huomattavasti enemmän kun edellisessä luokassa. Päivä koostui tutustumisesta uusiin ihmisiin, nimien opettelua, itsestäni kertomista ja kaikki muita juttuja. Uusi luokkani vaikuttaa ihanalta ja siltä että he haluavat olla kavereitani. Tänään ne piti mulle tutustumistunnin jossa kerroin Suomesta ja ne mulle Uruguaysta vähän. Ne oli tuonu herkkusii ja naposteltiin niitä samalla kun tutustuttiin. Ensimmäisii kysymyksii joita sain uusilta luokkalaisilta oli: "Onks sulla sisaruksii täällä?", "Miks valitsit Uruguayn?", "Onks sulla poikaystävää?" ja "Kuinka vanha oot?" Lukujärjestykseni muuttu hieman  ja samoin liikkatunnitkin.  Joka päivä alotan 7.45 ja koulun loppumisajat on samat 12.40 ja 13.30 mut eri päivinä kun vanhassa luokassa. Isompi ero on liikkatuntien ajoissa jotka on myöhemmin kun edellisessä luokassa.

Kaikkee tapahtuu

Täällä päin maailmaa tai ainakin tässä kaupungissa ja perheessä kaikkee tapahtuu. Hauskoja ja yllättäviä asioita tapahtuu päivittäin. Koulu-elämä on alkanut ja oon huomannu jo jotain rutiinisoituneita asioita elämässäni täällä. Kuten päivinä jollon pääsen 12.40 koulusta koko perheeni on vastassa mua  ja ajelemme noin 45min kaupungissa ympäriinsä, sillä siskojeni koulu alkaa silloin. Auton ikkunoista näkee erilaisia ja erivärisiä taloja, osaa huomata missä mennään ja mitä on lähellä sekä oppii tuntemaan kaupunkia. Pystyn jo tunnistamaan joidenkin talojen kohdilla missäpäin kaupunkia mennään. Itse en ole kuljeskellut kaupungissa yksin vielä, mutta se päivä on tulossa. Perheeni on huolehtiva ja lämminsydämmellinen mua kohtaan, enkä tunne itseäni vieraaks talossa. Perheelle yritän aina puhua espanjaks, sillä taidolla mikä mull on. Koulussa en tunne oloani tarpeeks turvalliseks puhua vielä. Täällä on tällä hetkellä kylmä ja kouluun meen pitkähihasella ja hupparilla ja välillä toppaliivi päällä.

Koulni on public school ja departtamentin järjestämä. Opettajille kuulemma maksetaan vähän palkkaa ja he tekevät monia työvuoroja kuten aamu, päivä ja ilta vuoroja kouluissa kaupungissani. Koulu on todella erilaista kuin suomessa kuten esim. on ihan yleistä, että opettajat ei tuu paikalle syystä tai toisesta. Oon huomannu tän jo näinä 7 päivänä kun oon ollu koulussa. Jonain päivinä opettajat on ilmottaneet etteivät pääse paikalle ja toisina päivinä ollaan luokan kaa huomattu ettei opee vaan näy. Opettajat on ollu noin. 6h poissa tällä ja viimeviikolla. Viime viikolla oli itsenäisyyspäivä 25.8. ja sillon oli koko päivä vapaata. Ja viime viikonloppuna oltiin Punta del Este nimisessä kaupungissa perheen kanssa. Niinä päivinä kun opettajii ei oo tullu paikalle ollaan menty luokkalaisten kanssa plazalle ottaan kuvii ja ne on näyttäny paikkoja mulle. Tunneille kun niitä on 😄 ainakin mun koulussa kaikki huutelee vastauksia ja kutsuu opee profeks. Koulussa jota käyn on aika rento meininki tai ainakin se mitä oon huomannu mun luokassa. Esimerkiks puhuttiin bilsan tunnilla osmosis nimisestä tapahtumasta kaikki huuteli omia vastauksiaan kuinka asia ratkaistaisiin. Tuli vastauksia kuten agua=vesi ja jotain josta en saanu selvää ja joku vastaa natrium. Pitkän hiljasuuden jälkeen ope kattoo luokkaa hämmästyneenä etteivät he tienneet vastausta. Sit yhtäkkiä yks huutaa Nicaragua. Niinku se maa Väliamerikassa ja koko luokka alkaa nauraan toinen toisensa jälkeen kun tajuavat asian. Opekin naurahtaa vähän ja sen jälkeen pyytää hiljasuutta, mutta juttu on liian hauska. No oikee vastaus oli agua lopulta. Agua ja Nicaragua ei oikeesti oo niin hauska juttu mut joo tällästä täällä. Montaa asiaa tapahtuu päivittäin, että unohan mitä on ees tapahtunu vällillä. Vois varmaan päivitellä useammin ja sitten olis kartalla asioista, mut sitten saattaa tulla vähän tylsempääkin tietoo.

Täällä on myös Dibujo nimistä ainetta koulussa joka on niinku kuvista. Sitä varten piti ostaa kaikenlaista. Dibujar muuten tarkottaa piirtämistä.

Dibujar tarvikkeet